torstai 28. marraskuuta 2013

Batiste - uusi paras ystäväni

Saanko esitellä uuden parhaan ystäväni ja pommiin nukuttujen arkiaamujen pelastajan - Batisten kuivashampoon. Olen käyttänyt säännöllisen epäsäännöllisesti kuivashampoita jo ehkä pari vuotta, joista viimeisen vuoden ajan lähinnä Herbinaa, jonka olen kokenut edulliseksi ja ihan hyväksi. En siis ollut aivan huippuinnoissani, kun marraskuun LivBoxista paljastui kuivashampoon pioneeriksi tituleerattu Batiste. Kokeilin shampoota sitten eräänä kiireisenä aamuna ihan vaan uteliaisuudesta - ja varautuen siihen, että saan virittää hiukseni nutturalle, koska olin tottunut kuivashampooseen, joka tekee hiuksista karheat, pörheät ja vähän kuin tupeeratut. Yllätys oli melkoinen, kun Batisten jäljiltä hiukseni tuntuivatkin ihan oikeasti puhtailta ja luonnollisilta! Otsatukastanikin tuli suorastaan silkkisen pehmeä.


Hiukseni ovat pitkät, melko paksut ja hankalat kuivata, joten mielelläni pesen ne niin harvoin kuin vain mahdollista. Nyt pystyn pidentämään pesuväliä helposti päivän - halutessani jopa kaksi, koska tämä tuote oikeasti puhdistaa hiukset ja jättää ne ihanan... silkkisiksi. Fanitan siis.

Aionkin mennä ostamaan tätä pullon tai pari jemmaan ennen kuin tämä pikkupulloni loppuu, koska en halua enää palata muihin kuivashampoisiin laisinkaan! Tosin... Mikäli kaipaan pitoa kampaukseen ja tyvikohotusta, saatan kääntyä vielä Herbinan puoleen....

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

MUA Makeup Academy -arvonta!


Arvonnan aika on koittanut! Posti lakkoilee ja lakkoilee ehkä taas viikon 50, mutta toivottavasti saadaan arvonta suoritettua ja arvottavat tavarat myös perille voittajalle. Osallistumaan pääset kommentoimalla tähän postaukseen ihan mitä tahansa mieleesi juolahtaa. 

Arvottavana on siis MUA Makeup Academyn 12 sävyn From Dusk Til Dawn -luomiväripaletti, jonka pigmenttisillä sävyillä saat helposti luotua meikin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kaveriksi paletille lähtee Supermodel Lenghtening -ripsiväri sävyssä Ultra Black. Kumimaisella harjalla saa helposti erotellut ripset ja väri tuntuu pysyvän ripsissä hyvin - eikä varise.

AIKAA OSALLISTUA ON 8.12., klo 23:59 SAAKKA. Arvon voittajan Random.org:n numerogeneraattorin avulla, kuten yleensäkin on tapana. 

HUOM. Mikäli viikolle 50 suunniteltu postilakko toteutuu, voin lähettää tavarat pehmokuoressa (ja lisäpehmusteilla) pakettiautomaatista pakettiautomaattiin, joiden on kerrottu toimivan normaalisti myös lakon aikana.

Keksithän itsellesi nimimerkin, jos sinulla ei sellaista ole!


tiistai 26. marraskuuta 2013

Toinen MUA Makeup Academy -tilaus

Blusher - sävy 6 (poskipuna) 1,19 €
Pro-Base Prime & Conceal (peiteaine) 1,79 € (ALE)

Sen verran ennätin jo hipelöidä näitä molempia, että poskipunasta voin sanoa sen olevan vaaleampi, kuin mitä odotin, mutta luonnollista hehkua tarjoava, vähän kuin täydellinen aurinkopuuteri. Kooltaan pieni, mutta ottaen huomioon, että tuotteella oli hintaa reipas euro... ei pieni koko paljon haittaa! Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan tätä huomenna kasvoilleni. Todella pigmenttinen, kuten muutkin MUAn tuotteet, sekä laadukkaan oloinen. Ihana hehku!

Pohjustusaineen/peitevoiteen yhdistelmän tilasin varovaisesti, lähinnä edullisen hinnan houkuttamana. Arvelin, että siitä voisi punaisuuden peittäjänä olla lähinnä apua punoittaviin nenänpieliin ja ehkä näppyjen peittoon. Kovin keltainenhan se on, mutta uskon sen häipyvän ihoon, kun sitä käytetään kohtuudella. Mukavan pehmeä koostumus.

Supermodel Lenghtening Mascara Ultra Black (ripsiväri) 1,79 € (ALE)
Intense Colour Eyeliner Pencil Forest Green & Snow White (silmänrajauskynät) 1,19 € kpl

Ripsiväristä olen arvosteluiden perusteella kuullut, että se toimii lähinnä laadukkaana arkiripsarina yhdellä tai kahdella kerroksella - mutta mitään huippupituuksia sillä ei saavuteta. Huomennahan tämä selviää, kun pääsen kokeilemaan sitä itse. Hain kuitenkin nimenomaan hyvää, ripsiä erottelevaa arkiripsaria, joten toivottavasti tämä toimii siihen tarkoitukseen hyvin! Ripsivärissä on muovinen harjasosa, joka on toiminut minulla ainakin paljon käyttämäni L'Orealin Telescopic -ripsivärin osalta. Toivonkin tästä sille seuraajaa - edullisempi kun on.

MUAn silmänrajauskyniin ihastuin heti ensi kokeilemalla, joten tilasin nyt syvän metsänvihreän, sekä klassisen valkoisen sävyn. Jälleen, ihanan pigmenttistä!

Power Brow Shape + Highlight Mid Brown (kulmakarvakynä + korostusväri) 3,58 €

En ole koskaan elämässäni käyttänyt kulmien meikkaamiseen mitään. Tai siis en ole koskaan niitä meikannut. Olen kerran kokeillut kulmakynää, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin luonnollinen, joten hylkäsin ajatuksen. Tätä ryntäsinkin kokeilemaan heti ja yllätyin jälleen kerran positiivisesti. Pehmeä, pigmenttinen koostumus. Kulmakarvani näyttävät huolitelluilta, hieman tummemmilta (vaikka sävy olikin vain keskiruskea) ja jollain tapaa intensiivisiltä. Tämä vaatii ehkä hieman totuttelua, mutta mielestäni tämä on kuitenkin ihan käyttökamaa. Olenkin varmaan ainoa muuten meikkaava nainen tässä maassa, joka ei kuitenkaan meikkaa kulmakarvojaan..? Aion nyt kokeilla!


12 Shade Undressed Eye Shadow Palette (luomiväripaletti) 4,77 €

Rakastuin MUAn pigmenttiseen From Dusk Til Dawn -palettiin sen verran palavasti, että toisen paletin tilaus ei ollut mikään suurikaan pohdinnan aihe. Päädyin valitsemaan Urban Decayn Naked -palettia kopioivan Undressed -paletin, josta löytyy kutakuinkin samat, etenkin arkimeikkiin sopivat sävyt. Tässä paletissa ylärivissä on mukana kolme mattasävyäkin, joita vähän jännitän, koska en ole tottunut mattameikkeihin.

Fashionista Nail Polish Hidden Treasure (kultainen) & Layla (violetti) (kynsilakat) 1,79 € / kpl (ALE)Matte Lipstick Totally Nude (mattahuulipuna) 1,19 €

Glitter-harakka täällä moi. Tilasin sitten kaksi glitter-lakkaa lisää. Tuollaisia pieniglitterisiä. Noista saisi ehkä yhdistämälläkin jotain kivaa... vaikka niihin pikkujouluihin? Mattahuulipunan tilasin kokeilumielessä ihan nude-sävyssä. En ole koskaan löytänyt itselleni sopivaa mattasävyä, koska huulissani on niin vahva pigmentti luonnostaan. Olisikohan tässä se?

Lip Boom sävy Bring It / Lip Boom sävy Doin' Good 3,58 € / kpl
(huulipuna + kiilto -duot)

Hieman pelonsekaisin tuntein tilasin nämä kaksi puna+kiilto -duoa. MUAlle tuttuun tapaan näissäkin puna osoittautui todella pigmenttiseksi. Bring It on täydellinen, voimakas punainen sävy, joka glitterisellä huulikiillolla varustettuna näyttää täydelliseltä joulun juhliin. Upea väri, kaiken kaikkiaan. Glitter tuntuu aluksi huulilla vähän hiekkaiselta, mutta sulaa jotenkin nopeasti yhteen punan kanssa. Doin' Good puolestaan on lämmin, hieman korallinen, mutta silti vahva sävy, voisin kuvitella käyttäväni tätä paljonkin arkena - ja toki juhlissakin. Huomasin myös tässä vaiheessa kiillon tuoksuvan aivan kinuskiufoille! Punassa itsessään taisi olla lähinnä vaniljainen tuoksu...

Taas leijaillaan kosmetiikkataivaassa... Phuh. Nyt laitetaan meikkien oston osalta lompakko tiiviisti kiinni ja nautiskellaan siitä, mitä meikkipussista nyt löytyykään. Nautiskelemisesta puheen ollen... nyt on pakko mennä ottamaan suihku ja nostaa jalat kohti kattoa sen jälkeen...

lauantai 23. marraskuuta 2013

Pikkujoulukynnet

Ensi perjantaina olisi sitten ihan oikeat pikkujoulut. Olen joskus lapsena ollut joissain pikkujouluissa, mutta voin siis periaatteessa sanoa, että minulla ei oikein ole pikkujoulukokemusta. Meillä on ohjelmassa kolmen ruokalajin illallinen ravintolassa ja sen jälkeen stand-up komiikkaa, joten haluaisin pukeutua siististi, mutta silti sen verran mukavasti, että jaksan tuon n. kuuden tunnin rupeaman vielä työpäivän päätteeksi... Tarkoituksena olisikin laittaa päälle se hiljattain Ellokselta hankkimani musta mekko, sekä jotain sen kanssa. Tuo "jotain" onkin tässä vaiheessa vielä melkoinen kysymysmerkki... En haluaisi olla aivan kokomustassa asussa, mutta minulla ei oikein ole mitään kivaa, mutta silti hieman arkista kivempaa juttua mitä yhdistää siihen mekkoon. Kyseessähän on hihaton mekko, joten se vaatii jotain päälleen. Todennäköiseksi se "jotain" tulee olemaan musta lyhyt neuletakkini. Niinpä, mustaa mustalla.

Kengät ne vasta ongelmana ovatkin. Nythän on talvi. Omistan yhdet suhteellisen juhlavat kengät, jotka eivät todellakaan sovi loskaiseen marraskuuhun. Omistan kahdet mustat saappaat, joista vain toisilla haluaisin kävellä esim. mukulakivikadulla. Ja ne saappaat ovat biker-henkiset Vagabondit muutaman vuoden takaa. Puuh.

Yksi asia ainakin on varma. Voin sentään värkätä tilaisuuteen sopivat kynnet! Omat suosikkini ovat tässä:

 Tämänhetkinen suosikkivaihtoehtoni - kiiltävä musta lakka hopeaglitterillä.

 Dramaattiset syvänpunaiset kynnet ovat yksi talvisista suosikeistani.

 Nude-kynnet kultaglitterillä olisi helposti toteutettavissa...

 Kuin herkulliset joulukarkit!

 Säihkyen kilpaa kuusen kanssa...

Joulun tunnelmaa kerrakseen!
 Neutraalit, mutta näyttävät.

Hyvin lähellä omistamaani Mavalan Moonstone-lakkaa...

Mikä on sinun suosikkisi?

(Kaikki kuvat ovat Pinterestistäni, sieltä klikkaamalla tarkemmat lähteet)

torstai 21. marraskuuta 2013

LED-valonauha ja kasvikokoelma

Luonnonvalkoinen LED-valonauha

Kuten kuvista voi ehkä juuri ja juuri päätellä, joulu on jonkin verran hiipinyt tänne meillekin. Sunnuntaina Ikeasta tarttui mukaan punainen viltti sohvalle ja jostain vaatehuoneessa nököttäneestä pahvilaatikosta löytyi pieni punainen liina ruokapöydälle. Mustavalkoiset tyynyt ovat olleet esillä kesästä saakka, mutta luumunpunaiset tyynyt kaivelin vaatehuoneen kätköistä. En aio luopua olohuoneeni violettiin vivahtavista lyhdyistä, joten tänä jouluna meiltä tulee sitten löytymän myös ripaus violettia! Ellen sitten viime hetkillä intoudu viemään lyhtyjä ulos, minne ne oikeasti kuuluisivat.

Uskokaa tai älkää, kuvissa olohuoneen ainoana valona n. klo 15 iltapäivällä on tuo LED-valonauha, jonka nappasin mukaan töistä. Kyseessä on nauha, jota pystyy itse katkaisemaan haluamaansa mittaan ja joka ei edellytä juuri muuta, kuin teipin irroittamista ja pistokkeeseen tökkäämistä. Valo on KIRKAS. Kirkkaampi kuin mitä osasin arvatakaan, itseasiassa. Tänä aamuna kun heräsin, luulin ensin Miken jättäneen kaikki talon valot päälle nukkumaan mennessään (tai vaihtoehtoisesti uskoin UFOn laskeutuvan olohuoneeseemme n. klo 6:15 aamulla), mutta itseasiassa koko talossa oli päällä vain tuo valonauha... Olin ajatellut nauhaa lähinnä sellaiseksi, joka voisi olla päällä aina ja antaa pientä lisäilmettä sisustukseen, sekä samalla toimia kätevästi navigointivalona yöaikaan. No, se täytyy sanoa, että ainakaan meistä ei täällä kukaan kävele päin huonekaluja enää, jos se valosta riippuu... Nuo kuvat on muuten otettu täysin ilman salamaa.

"Kasvihyllyt"

Olemme aina kaivanneet kotiimme enemmän kasveja, mutta koskaan ei tilaa oikein ole ollut, emmekä oikeasti ole edes kovin käteviä kasvien kanssa. Nyt (viime sunnuntaina) kuitenkin lähdimme Ikeaan ihan varta vasten kasveja ostamaan. Olimme jo etukäteen päättäneet, että ostamme bonsain, koska sellainen löytyy äidiltänikin ja pidämme molemmat pikkupuista. Valitsimme monien bonsaiden joukosta valmiiksi ruukussa olleen pienen bonsain, jonka lisäksi Mike valitsi piikikkäännäköisen ja muovisentuntuisen mehikasvin ja minä nappasin helppohoitoiseksi uskomani muratin. Huomasin, että Ikeasta löytyi myös isoja bonsai-puita, sellaisia täysikasvuisennäköisiä. Valitsimme niistä vielä parhaimman yksilön ja suuntasimme kohti itsepalveluvarastoa... kunnes Mike pysähtyi ihailemaan pikkuista havua, joka oli sekin sitten pakko napata mukaan. Alempana hyllykössä majaileva mehikasvi, Amandaksi jo nimetty, on asustanut kodissamme jo ehkä kuukauden päivät. Toivon pitkää ikää koko poppoolle!

Tänään saimmekin muuten ensilumen maahan... Ja sitä tuli kerralla reipas 10cm. Ja se oli märkää. Kaivoin työpäivän päätteeksi autoani kinoksen sisältä noin vartin... Talven riemuja!

tiistai 19. marraskuuta 2013

L'Oreal EverPure ja Maybelline Express Remover

No niin. Eilinen meni sitten hieman eri tavalla, kuin mitä olin suunnitellut. Iltapäivällä alkanut voimakas vatsakipu vain paheni päivän ja illan myötä, kunnes lopulta en meinannut enää päästä kävelemään, vatsaan sattuessa niin pahasti. Lähdimme lopulta yhdeksän kieppeillä TAYSiin päivystykseen, jossa sitten vierähtikin seuraavat 3,5 tuntia. Erilaisten kokeiden jälkeen sain pari reseptiä ja pääsin viimein lähtemään kotiin nukkumaan. Sainpa jopa syötyäkin, kiitos kipulääkkeiden. Tarkemmin ei selvinnyt, mistä vatsavaivani johtuivat, koska minulla ei ollut edes mitään muita oireita kuin jäätävä ylävatsakipu, joka säteili myös selkään. Katsotaan nyt, josko lääkkeistä olisi apua. Vieläkin kivistää, mutta ei niin pahasti, kuin eilen... ei läheskään.

Pääsin lopulta hieman ennen puolta päivää sängystä ylös aikamoisella vauhdilla, kun ovikello soi. Sieltä saapui FeelUniquen paketti, joka oli lähtenyt Iso-Britanniasta kohti Suomea sunnuntaina - eli saapui melko ripeästi. Käsittelyssä muuten oli kulunut tällä kertaa melko pitkään, mutta onneksi ei kiire ollutkaan. Tilasin uuden paketin Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa jo valmiiksi, ettei se vaan pääse loppumaan kesken joulun pyhien. Lisäksi tilasin L'Orealin EverPure-sarjan shampoon, hoitoaineen ja hiusnaamion.

L'Oreal EverPureen ihastuin aikoinaan Usassa vuosia sitten ihan vaan tuoksua marketissa nuuhkien. Nappasin tuolloin hiuksia kosteuttavan shampoon ja hoitoaineen mukaani ja rakastuin sarjaan ensimmäisen hiustenpesun yhteydessä. Sanomattakin selvää, että eilisen sairaalareissun uuvuttamana en jaksanut eilen yöllä enää suihkuun rehautua, joten riensin pesulle lähes saman tien, kun uutukaiseni olivat kotiutuneet.

Rosmariinin- ja katajantuoksuinen shampoo viilensi ihanasti päänahkaa, vaahtosi taivaallisesti eikä tuntunut takkuunnuttavan hiuksiani. Unohdin, että tätä tarvitaan kerralla vähemmän kuin muita shampoita, juuri rikkaan vaahdon ansiosta. Hoitoaine jatkoi samaa viilentävää linjaa tehden hiuksista pehmeämmät. Lopputuloksena olikin taas ihanan pehmeät, todella hyväntuoksuiset ja takkuvapaat kutrit, joiden kanssa kelpaa olla. Mielenkiintoista muuten, että purkeissa oli pikkutekstit myös suomeksi, norjaksi, ruotsiksi ja tanskaksi. En tiedä saako sarjaa pohjoismaista, tai jopa Suomesta jostain, mutta koskaan en ole tätä Suomessa missään nähnyt, enkä verkkokaupoista bongannut. Briteistä tilattuna näillä oli hintaa hieman alle 8€ kappale, eli enemmän kuin keskivertomarkettishamppoilla, mutta pah, sen arvoista! 

Kävin lauantaina sen verran kaupungilla, että kävin tuhlaamassa yhden 40 € Stockmannin lahjakortin (sain sen kiitoksena erääseen ruokaan liittyvään tutkimukseen osallistumisesta) Marc Jacobsin Honey-parfyymiin (joka vilahti tuolla instagramissa), sekä sattumalta mukaani nappaamaan Maybelline Express Remover -kynsilakanpoistoaineeseen. Hieman kauhunsekaisin tuntein upotin aamulla glitterlakatut sormenkynteni purkkiin... mutta kas, koskaan ei ole glitterit kynsistä noin helposti lähteneet! Tämä olikin siis rakkautta ensipyöräytyksellä, jos noin voi sanoa. Hintaa tällä taisi olla kympin kieppeillä, en ikävä kyllä enää muista. Plussaa siitä, että kuivahdettuaan tästä jää kynsille aika kiva tuoksu, tosin kyllähän tämäkin jättää sormenpäät ja kynsinauhat kuivalta tuntuviksi. Huippukamaa kuitenkin, tykkään!

Käyttö on todella helppoa - avaat korkin, työnnät sormesi purkkiin sisälle, pyörittelet hieman, ja kas vaan, lakat ovat poissa. Et myöskään joudu jälkikäteen miettimään minne tunkisit ne järkyttävänhajuiset pumpulitollot siksi aikaa, kunnes ennätät viemään roskia ulos, koska niitähän ei vessasta saisi alaskaan vetää...

On aina mukavaa löytää joitain elämää ja arkea helpottavia tuotteita ja tämä Maybellinen kynsilakanpoistaja on kyllä ehdottomasti yksi niistä parhaista löydöistä - etenkin tällaiselle glitterlakkojen suurkuluttajalle! Jännityksellä odotan, miten tällä lähtee kynsistä vaikea, isohileinen glitteri, jonka kanssa on vedetty muutamat itkupotkuraivarit tänäkin vuonna...

Nyt aion vetäytyä hetkeksi lepäämään, ennen kuin lähden ostamaan lääkkeitä ja jotain helposti sulavaa ruokaa illaksi... sairaslomapäivä, nimittäin.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Mavala Jewel Collection & uusi tukka

 


Kynsilakka: Mavala Jewel Collection 392 Moonstone
(Vaaleaan lilaan taittuva hopeaglitter)
Hiuksissa: L'Oréal Paris Excellence Crème sävy 6.45 Light Auburn
(Omassa tukassani lähinnä hyvin tumma punertavan ruskea)

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kosmetiikkaherkkuja odotellessa...

...voi herkutella Nescafe Dolce Gusto Chococinolla... Aivan ihanaa kaakaota. Laitoin viikonlopun (ja palkkapäivän) kunniaksi MUA Makeup Academylle tilauksen vetämään, koska olen edelleen huipputyytyväinen etenkin sieltä tilaamiini luomiväreihin. Niin tyytyväinen olenkin, että päätin sitten tilata blogin ensimmäistä arvontaa varten tuon marraskuun meikkisuosikiksi listaamani MUA Makeup Academyn From Dusk Til Dawn 12 sävyn upean pigmenttisen paletin. Sen kaveriksi valitsin MUAn Fashionista-sarjan Supermodel Length Mascaran intensiivisessä mustassa sävyssä. Tilasin sellaisen itsellenikin, koska normaalisti reilun 8 € hintainen mascara oli nyt alle 2 €... Katsotaan, millaiseksi se osoittautuu. From Dusk Til Dawn -paletti näyttää siis tältä:
 

 
Odotan pakettia saapuvaksi todennäköisesti vasta joskus tuossa 25. päivän jälkeen, joten arvonnan järjestän todennäköisesti sitten kuun lopussa tai joulukuun alussa, joten kannattaa sitten pitää silmät ja korvat auki.

Nyt ei muuta kuin hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Työ- ja arkilaukku

Totally Totes!

Ylärivillä: New Look, Orla Kiely, New Look
Alarivillä: Aldo, Pull & Bear, Pull & Bear

Olisikohan näistä jokin sopiva työ- ja arkilaukuksi? Orla Kielyn hinta kyllä kirpaisee.

PS. Isot laukut on parhaita.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Minun amerikkalaiseni - nykyhetki

Ei sillä, että olisin jotenkin lukemassa häntä omaisuudekseni, tämähän on vapaa maa, kuten myös herran passissa komeileva "Land of the free and home of the brave", mutta tuo nyt kuulosti jotenkin söpöltä. Ajattelin kirjoittaa tästä nk. paremmasta puoliskostani (taas) hieman, kun hän ja hänen kuulumisensa tuntuvat kiinnostavan. Saattaa muuten olla, että hän alkaa kirjoittamaan pian omaakin blogiaan!

Mike on nyt asunut Suomessa n. 2 vuotta ja 2,5 kk, aika tarkalleen. Sinä aikana hän on saanut pysyvän oleskeluluvan, käynyt 6 kk maahanmuuttajien kielikoulutusta (joka kesti 11 kuukautta, mutta hän oppi koko materiaalin kuudessa), oppinut puhumaan perussuomea häkellyttävän hyvin ja hallitsemaan asiakaspalvelunkin suomeksi työskennellessään ruokakaupassa. Kirjoitetun kielen ymmärtäminen käy kuitenkin vielä paremmin kuin puhutun kielen ymmärtäminen, mikä on osittain omaa syytäni, koska en oikein osaa puhua hänelle muuta kuin englantia, nyt kun olemme sitä jo pian 10 vuotta puhuneet toisillemme.

Miken määräaikainen hoitovapaan sijaisuus päättyy tammikuun puolivälissä, joten uutta duunipaikkaa metsästetään nyt kovasti ja hakemuksia lähetellään! (Jos joku tietäisi hommia Tampereelta, ilmoitelkaa! Miehellä on kaupanalalta semmoinen liki 10 vuoden työkokemus ja sen lisäksi taito purkaa ja kasata tietokoneita...) Tarkoituksena olisi taas keväällä hakea kouluun, jos tällä kertaa vaikka tärppäisikin!

Sitä paljon puhuttua kulttuurishokkia odottelemme yhä. On toki päiviä, jolloin koko maa *ituttaa, mutta niin se *ituttaa bloggaajaakin aina silloin tällöin. Terveydenhuolto on osaltaan ollut suurin pettymys Mikelle, vaikka se hänelle ilmaista onkin hammashoitoa lukuunottamatta ollut. Hammashoitoon hän onkin kyllä puolestaan hyvin tyytyväinen, etenkin, koska Usassa hän ei ollut käynyt hammaslääkärissä kuin joskus ihan pikkulapsena, koska sellainen oli kallista, eikä perheelläkään koskaan ollut rahaa. Nyt hampaat sitten vaativatkin huoltoa, kun ovat saaneet kasvaa miten haluavat. Vihaiset viisaudenhampaat tässä nyt lähinnä ovatkin olleet ongelmana, mutta onneksi yksi niistä lähti jo näppärästi ripeän ja ammattitaitoisen kirurgin käsissä.

Luulen, että kulttuurishokkia ei ole siksi tullut vastaan, koska hän ei itse ole koskaan ollut minkään tietyn kulttuurin intohimoinen edustaja, jos noin voi sanoa. Mike on amerikkalainen, mutta vahvat ja vanhat italialaiset sukujuuret tulevat perheen puolelta varmasti monella tapaa enemmän esiin kuin amerikkalainen kulttuuri. Mike on myös aina ollut hyvin itsenäinen ja kasvattanut lähinnä itse itsensä. Olemme siinä samanlaisia joissain määrin, vaikka lapsuutemme ja nuoruutemme ovatkin olleet täysin toisesta maailmasta. Olemme kuitenkin molemmat hyvin avoimia ja vastaanottavaisia, mitä uusiin asioihin tulee.


Olemme molemmat ihmisiä, jotka osaavat olla yksin ja elää omaa elämäänsä. Emme kaipaa ihmisjoukkoja ympärillemme, tai kymmeniä kavereita. Meidän ei välttämättä tarvitse myöskään koko ajan olla yhdessä - ehkä, koska totuimme olemaan kerrallaan 11 kuukauttakin erossa toisistamme. On viikkoja, jolloin näemme keskimäärin 2 tuntia päivässä ja sitten viikkoja, jolloin näemme useimpina päivinä useita tunteja toisiamme, mutta kumpikin on ihan OK. Viihdymme molemmat hyvin tietokoneella tahoillamme, mutta myös sohvalla Star Trekiä katsellen. Jos ette vielä keksineet sitä, niin paljastettakoon, että olemme ehkä nörtein aviopari tässä kaupungissa.

Tulevaisuuden suunnitelmat meillä molemmilla ovat vielä jokseenkin avoinna, mutta tuskin olemme Tampereelta lähdössä mihinkään, mikäli Mike saa täältä koulusta paikan (tai hyvän työn). Jossain vaiheessa muutamme todennäköisesti jonnekin muualle. Ulkomaille. Tuskin Yhdysvaltoihin (?), mutta Irlantiin tai Iso-Britanniaan kenties, koska ainakaan kielimuuria ei tulisi vastaan, eikä ilmastokaan olisi liian kuuma... Minähän nyt voisin asua onnellisena vaikka Färsaarilla...

PS. Tuo Miken miekka/haarniskakuva ei ole mistään LARP-tapahtumasta, vaan ihan normisettiä meillä kotona Yhdysvalloissa silloin kun Mike harrasti aktiivisesti keskiaikaista miekkailua. Toivottavasti löydämme pian Tampereeltakin jotain sellaista...

maanantai 11. marraskuuta 2013

En harrasta joukkoja

Lukiessani äsken Tampereen tulevista joulunavajaisista (ensi sunnuntaina) tajusin itsestäni jotain, mitä joku näppärämpi olisi varmaan tajunnut jo ajat sitten. On ihan selvää ollut aina, etten erityisemmin nauti suurista ihmisjoukoista ja niiden keskellä olemisesta, mistä kertonee jo sekin, että en ole koskaan elämässäni ollut esimerkiksi festareilla. En voisi kuvitellakaan meneväni. Ahdistuisin suunnattomasti. En myöskään tästä syystä viihdy erityisemmin missään keikoilla. Silti en ole millään tasolla esiintymiskammoinen, vaan olen täysin jännittämättä sekä näytellyt, että soittanut musiikkia isommankin yleisön edessä. En vain halua olla yksi niistä, jotka ovat siellä joukon keskellä, yleisössä, häsläämässä.

Olen se ihminen, joka ei mielellään edes lähde fyysisesti vaatekauppaan, vaan joka mieluiten tilaa netistä, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että joudun jonottamaan pakettiani Valintatalon ainoalla kassalla ja mahdollisesti vielä käyttämään samaa tietä palauttaakseni jotain hyvin todennäköisesti epäsopivaa. Kosmetiikkaa myyvissä kaupoissa käyn mieluummin, koska ne joissa yleensä käyn (The Body Shop & Yves Rocher) ovat harvoin kovinkaan täynnä porukkaa. Sokoksella pystyn normaalisti käymään ihan hyvin ilman suurempaa ahdinkoa, koska siellä tuntuu olevan tilaa hengittää. Kaikenlaiset "Hullut Päivät" sun muut erikoistilaisuudet kierrän kyllä mahdollisuuksien mukaan kaukaa. Kenkäkaupoissa on pakko käydä paikan päällä, koska kenkiä on hankala tilata netistä. Tykkään kyllä joskus käydä ostoskeskuksissa ja etenkin Usassa se oli yksi suosikkipuuhistani - ehkä siksi, koska siellä ostarilla oli reippaasti tilaa ja sisällä oli esim. puita.

Tämä saattaa kuulostaa tylyltä ja kylmältä, mutta en jaksa tyhmiä ihmisiä. Tällä tarkoitan nyt lähinnä niitä, jotka uskovat vakaasti, että koko universumi pyörii juuri heidän ympärillään. Niitä, jotka eivät koskaan viitsi itse ajatella mitään odotellessaan jonkun ajattelevan heidän puolestaan. Tarkoitan myös niitä tyhmiä ihmisiä, jotka eivät vaan mitenkään tajua aivan yksinkertaisia asioita, vaikka ne olisi heille selitetty jo ainakin viisi kertaa. Tämä tyhmyyden inhoaminen saattaa ehkä osaltaan selittää myös sen, miksi en halua pyöriä ihmismassojen mukana. Joukossa kun tyhmyys tiivistyy, kuten sanotaan. Mainittakoon kuitenkin, että en yleensä pidä itseäni mitenkään hirvittävän fiksuna ihmisenä, (etenkään esim. puolisooni verrattuna, jolla oli jo nuorena poikasena ÄÖ 141) mutta kuitenkin olen mielestäni ihan suhteellisen nopeaälyinen useimmissa tilanteissa ja minulla on jonkin verran myös tilannetajua.

Olen kuitenkin aina ollut sellainen vastarannan kiiski, kuten vanhempanikin minusta usein sanoivat. Olen aina ollut vähän se "joukosta poikkeava" ja kapinoinut jokseenkin omituisilla tavoilla. Esimerkiksi teininä kun kaikkien piti saada vähän juopotella tai poltella tupakkaa, minä vakaumuksellisesti kieltäydyin kummastakin kovaan ääneen ja ehkä vielä paheksuinkin moisia tapoja. Erotuin joukosta. Jos oli jokin tapahtuma mihin kaikkien oli suurin piirtein pakko päästä, jäin mieluummin kotiin, ihan vaan, jotta muut ihmettelisivät miksi en mene. Olen siis ollut aina umpikiero ja yrittämälläkin mahdollisimman erilainen.

Aikuistuessani aloin pelata ahkerasti videopelejä. Tai siis tietokonepelejä. Konsolipeleistä en koskaan ole ihastunut muihin kuin Tekkeniin - joissa halusin olla jokin pahis tyttö, joka antoi äijänköriläille köniin. Tietokonepeleistä olen vuosien saatossa eniten harrastanut MMO-tyyppisiä pelejä, eli pelejä, joita pelaa yhtä aikaa jopa miljoonia ihmisiä ympäri maailman. Siellähän minä joukossa möllötän - mutta se on ok, koska en ole fyysisesti läsnä. Huvittavaa tosin on se, että jos pelissä periaatteessa kaikki toimii sillä periaatteella että liityt johonkin kiltaan, ystävystyt kiltakavereiden kanssa ja nautitte erilaisista yhteistyön helmistä... minä olen se, joka ei liity mihinkään - tai sitten liityn siihen puolikuolleeseen kolmen hengen kiltaan, koska ne muutamat tyypit on tosi hyviä tyyppejä. Onnistun siis olemaan antisosiaalinen mitä sosiaalisimmissa ympäristöissä. Olen myös äärimmäisen hitaasti lämpiävä ihminen, joka arvioi tarkasti millaisia suhteita ihmisten kanssa "kannattaa" rakentaa. Nuorena olin ehkä sosiaalisempi, mutta samalla toisaalta maailmassa ei taida olla yhtäkään ihmistä, joka tietäisi minusta aivan kaiken. Kaksi on sellaista, jotka tietävät enemmän kuin muut ja joille voin kuvitella jokseenkin uskoutuvani.

Haluaisin kyllä, että minulla olisi enemmänkin ystäviä. Ihan oikeita ystäviä. Sellaisia, joiden kanssa voisin viettää aikaa, jutella niitä näitä jne. Jotenkin sitä ei vaan enää aikuisena oikein osaa ystävystyä, kun ei voi oikein mennä kysymäänkään, että "leikitsä mun kaa?". Toisaalta myös tuntuu usein siltä, että kenelläkään muulla ei ole samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia kuin minulla...

Vaikka sinänsä en pidäkään, tai jopa inhoan, joukkoja, oli muutto suurempaan kaupunkiin sinänsä mukavaa, että joskus sitä on rentouttavaakin vain olla osa joukkoa. Toisaalta samalla vihaan suunnattomasti ylitäysiä busseja (ahdistun niissä) ja sitä, että kaupoissa on yhtä aikaa lisäkseni valtava määrä ihmisiä, joita pitää varoa ja väistellä. Seinäjoella viimeksi ollessani kävin Anttilassa sunnuntaina klo 12:30 ja siellä taisi lisäkseni olla ehkä 10 ihmistä. Se oli kuin taivas...

Mieluitenhan minä asuisin jossain helpon etäisyyden päässä kaupungista, missä voisin omenapuiden katveessa silitellä vuohiani ja lampaitani ja nautiskella rauhallisuudesta...

Onko täällä muita joukoista ahdistuvia?

lauantai 9. marraskuuta 2013

Lauantain sumusilmät

Sumuinen silmämeikki

Uskoisin, että viikonloppuisin monikaan ei jaksa juuri vaivautua meikkaamaan - etenkään jos ohjelmassa ei ole mitään sen erikoisempaa. Minä taas en töihin juuri laita voimakkaita meikkejä, vaikka ei sitä kai mikään estäisikään. Nyt olen kuitenkin innostunut viikonloppuisin kokeilemaan erilaisia silmämeikkejä ja ihan vaan yksinkertaisesti harjoittelemaan silmien meikkausta. Innostun aina löytäessäni uuden väriyhdistelmän tai keksiessäni jonkun uuden tavan käyttää meikkiä.

Tänään käytin taas tuota MUAn From Dusk Til Dawn -palettia, tällä kertaa ihan vain puhtaan valkoista sävyä pigmenttisen, kimaltelevan mustan kanssa - vahvasti häivyttäen. Onnistuneen silmämeikin teko on usein hankalaa kun voimakkuuksia on silmälaseissa -6.25 ja -6.50... Kun peilin ja kasvojen väliin ei tahdo silmämeikkisivellin mahtua... 

Voisin ajatella käyttäväni tätä meikkiä vielä ihan arkenakin, mutta juhlaa varten jättäisin meikin tummemmaksi ja käyttäisin ehkä kajalia. Harmittaa toki, kun en pysty käyttämään piilolinssejä ja silmälasien kanssa tuntuu silmämeikki hieman menevän hukkaan. Onneksi nämä nykyiset silmälasini ovat kuitenkin niin suuret, että silmäni ja meikkini näkyvät niiden takaa - toisin kuin oli vanhojen lasieni kanssa.

Ehkä jonain päivänä pääsen sinne silmien laserleikkaukseen ja meikkaaminenkin saa aivan uuden ulottuvuuden!

Sen verran kävin ihmisten ilmoilla sumusilmiäni (ja luonnontilassa olevaa tukkaani) esittelemässä, että piipahdin Musti & Mirrissä ja Prismassa. Noin muuten päivä on kulunut katsellessa Miken kanssa Scrubsia (onko tuolle sarjalle suomenkielinen nimi?), sekä torkkuessa koiran kanssa sohvalla, sillä olen yrittänyt karkoittaa flunssaista oloa ja päänsärkyä panadolin ja kuuman juoman voimin... Ja kuumalla juomalla tässä tarkoitan nyt sekä teetä, että tuolla meidän kapselikahvinkeittimellä valmistettua iiiiiihanaa kaakaota kermavaahdon kera...

perjantai 8. marraskuuta 2013

Se tunne, kun viikonloppu alkaa...


Amerikkalainen kauneus

Tiesittekö, että mieheni sukulaistyttö, Anna Piscitello oli vuoden 2006 Miss Wisconsin USA? Hän kilpaili myös Miss America-tittelistä, sitä kuitenkaan voittamatta. Anna kävi myös samaa koulua kuin Mike, Arrowhead Highschool -lukiota. Mike ja Anna eivät koskaan kuitenkaan ole sen läheisimmissä väleissä olleet, mutta toki koko suku on ollut ylpeä Annan menestyksestä kauneuskilpailuissa.

Anna on ehkä amerikkalaisittain epätyypillinen missi. Hän on vain 160 cm pitkä ja hyvin italialaisen näköinen ja melko kurvikas.

Kuvat Model Mayhemin kautta

Itse miellän amerikkalaisen kauneusihanteen mukaisen naisen lähinnä seuraavien missikandidaattien tyyppiseksi vaaleaksi ja melko vahvasti meikatuksi kaunottareksi:

Miss Arkansas Hannah Billingsley

Miss Florida Michelle Aguirre

Vaikka vierailuni Yhdysvalloissa kohdistuivatkin sinänsä melko mitäänsanomattomaan Wisconsinin osavaltioon, joka on tunnettu lähinnä oluestaan ja juustostaan kauneustrendien sijaan, huomasin siellä, että suurin osa nuorista naisista (ja miksei vähän vanhemmistakin) ainakin raidoitti hiuksensa vaaleiksi, jos ei ihan kokonaan blondannut. Kampaamossa naiset ihmettelivät, miten minulla on niin hyvännäköinen iho ja hämmästyivät, kun kerroin vältteleväni aurinkoa. He itse viihtyivät parhaiten solariumissa - ja tekorusketus sai heidät näyttämään ikäistään vanhemmilta. Itse puolestani hämmästelin jatkuvasti sitä, miten kaikilla voikaan olla niin uskomattoman valkoiset hampaat, mutta pianhan se selvisi, että Amerikassa hampaat ovat ehkä yksi kauneuden suurimmista kulmakivistä. Vaikka ihminen näyttäisi muuten millaiselta tahansa, ovat suorat, valkoiset hampaat suorastaan elinehto.

Yhdysvalloissa kaikki on suurempaa. Kuten myös naisten hiukset. Minulla ei viime vierailullani ollut läheskään niin pitkät hiukset kuin nyt, mutta minulta kyseltiin muutamaankin kertaan, onko minulla jonkinlaisia hiuslisäkkeitä - ja hämmästys oli jälleen suuri, kun vastasin kieltävästi. Punaiset hiukset olivat myös (ainakin Wisconinissa) suuren ihmetyksen aihe. Ensimmäistä kertaa kampaajalla käydessäni kampaaja kysyikin moneen kertaan, että olenko nyt aivan varma, että haluan, että hän värjää hiukseni sillä paloauton punaisella, minkä sävykartasta valitsin.

Tuntuu siltä, että Yhdysvalloista virtaa kauneustrendejä ja -ihanteita Suomeen yhä kiihtyvällä tahdilla. Täälläkin erilaiset rusketusmenetelmät saavuttavat vuosi vuodelta enemmän suosiota, mistä kertoo jo se, että joka vuosi markkinoille putkahtaa uusia tuotteita, joilla tuota kullanruskeaa ihoa voisi paremmin tavoitella. Suomessakin kaikki alkaa olla suurempaa. Melkein tuntuu jo, että joka toisella on vähintään rakennekynnet, tai ripsien pidennys. Hiusten pidennykset ovat olleet arkipäivää jo vuosia. Luonnollinen kauneus kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta käytännössä luonnollisenkin kauneuden saavuttaminen tuntuu useimmilta meistä vaativan aika mittavaa kosmetiikka-arsenaalia.

Millaisena te miellätte amerikkalaisen naisen tai amerikkalaisen kauneuden? Entä suomalaisen? Ovatko nuo kauneusihanteet lähentyneet toisiaan? Kaunistaudummeko me itsemme takia, vai siksi, että näyttäisimme paremmalta muiden silmissä?

torstai 7. marraskuuta 2013

Paljetteja, paljetteja!

Onko muilla tänä syksynä jokin hillitön paljettiharakkakausi meneillään vai olenko minä ainoa, jolla on pikkujoulut vähän joka päivä?


Olen ihan oikeasti hankkinut kaikki nämä kolme paljettipaitaa sen yhden, jo vuosia ahkerasti käytetyn kaveriksi. Kaikki nuo ylläolevat paidat ovat Ellokselta. Punainen ja valkoinen maksoivat muistaakseni alle 10€ / kpl, tuo sininen oli muistaakseni n. 18 €.

Olen sen verran ollut harakka, että minulta on jo sekä puoliso, että äiti kysellyt, että onko minussa kenties jotain vikaa, kun haluan kimallella kuin diskopallo. Enpä tiedä, jostain syystä olen vaan nyt halunnut paljetteja elämääni. Ehkä se on se piristysruiske tämän harmauden, pimeyden ja vesisateen keskelle? Olen samalla hankkinut myös uusia, isoja ja näyttäviä koruja - jopa suuria korvakoruja, joita olen aiemmin vierastanut. Lisäksi olen innostunut höyhenistä, joten hyvin todennäköisesti näytänkin ihan arkisessa asussanikin Drag Queenilta...

Tuo punainen pusero on kaapissani ollut jo pari viikkoa, mutta vasta tänään laitoin sen päälleni, koska en ole vuosiin käyttänyt punaista kuin kaulahuivissa ja väri tuntui oudolta. Olenkin saanut töissä jonkin verran kommentteja jouluisesta puserostani...

Ehkä paljettipaidat saavat nyt riittää, mutta jos rehellisiä ollaan, himoitsen silti vielä ihan pikkuisen jotain kimaltelevaa jakkua tai oikeastaan sellaista neuletakin korviketta... mutta voi olla, että se olisi hieman liikaa..?

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Marraskuun meikkisuosikit

November 2013 Makeup Favorites

Jotkut asiat eivät vaan millään ota muuttuakseen. Kuten se, että L'Orealin Telescopic mascara kullanhohtoisessa (vai shampanjan?) pakkauksessaan on minulle parhaiten sopiva ripsiväri, vaikka kokeilisin mitä muuta ripsiväriä tahansa. Haluan, että ripseni ovat korostetut, siistit ja tummat, mutta eivät keinotekoiselta näyttävät megaräpsyttimet, joten tähän tarkoitukseen tuo Telescopic onkin omiaan.



Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa olen käyttänyt jo reilut kaksi kuukautta, enkä näillä näkymin ole siitäkään helposti pois vaihtamassa. Pidän tuotteista, niiden pakkauksista ja laadukkuudesta - sekä siitä, että sarjan vaalein meikkipohja (Porcelain) on oikeasti tarpeeksi vaalea haamunvalkealle iholleni.

Uutena tuttavuutena meikkipussissani on MUA Makeup Academyn tuotteet, joihin rakastuin heti ensimmäisenä päivänä. Runsaspigmenttiset ja erinomaisesti pysyvät luomivärit, herkullisen piparmintun tuoksuinen huulimeikkikynä ja herkän pinkin häivähdyksen poskille antava mosaiikkiposkipuna ovat ehdottomasti tämän hetken suosikkituotteitani. Etenkin kun yksikään noista tuotteista ei maksa viittä euroa enempää! Linkki MUAn verkkokauppaan löytyykin tuosta linkkivalikosta ja jos etsit edullista, mutta laadukasta kosmetiikkaa, suosittelen kokeilemaan!