maanantai 2. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Maanantai tuli taas, vaikka kuinka koitin laittaa vastaan. Viikonloppu meni johonkin, en tiedä minne, mutta onneksi pian tulee toinen ja se onkin sitten kolmen päivän mittainen - kiitos itsenäisyyspäivän.

Perjantaina oli tosiaan pikkujoulut ja ilmeisesti joku lahjoittikin minulle krapulansa, koska lauantaiaamuna minä, porukan selväpäisin, olin auttamatta vakavan päänsäryn lannistama. Sen siitä saa, kun lopettaa illanvieton jo klo 23 ja nauttii ainoastaan vettä, alkoholittomia cocktaileja ja hörpyn verran konjakkia (vatsakipuun). Suuri osa poppoosta oli jatkanut eteenpäin vielä muihinkin kohteisiin Tampereen yössä. 

Bodega Salud / Pikkuravintola Salud oli meidän illan ensimmäinen kohteemme. Tunnelmallinen ja vahvasti espanjalaiselta vaikuttava paikka oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen - tosin itse olisin pärjännyt loistavasti ilman seinillä roikkuvia taljoja, sarvia ym. eläimellistä "rekvisiittaa". En ole kasvissyöjä, mutta olin joukon ainoa, jonka ruoka ei sisältänyt minkäänlaista lihaa tai kalaa - söin vuohenjuustopastaa (kuva alla), joka vaikutti listan turvallisimmalta valinnalta - kunhan jätin sienet pois (en pidä sienistä). Valintana ihan onnistunut ja maistuva, mutta ei mitenkään sykähdyttävä elämys - olisin itsekin osannut tehdä vastaavan annoksen. Harmittaa hieman, etten ottanut kuhaa, jota yksi työkaverini söi, sillä se näytti hyvältä, eikä edes tullut tarjoilluksi alkoholipitoisessa kastikkeessa. Opin retkestä sen, että en mitä ilmeisemmin ymmärrä "hyvän ruuan päälle", tai sitten ruoka ei vain ollut minulle tyypillistä, sillä en todellakaan onnistunut löytämään mittavasta listasta kuin kaksi annosta, joista olisin jaksanut innostua. Alkuruuatkin pelottivat minua poloista niin kovasti, että päädyin valitsemaan perinteisen salaattipöydän, josta kyllä saikin koottua ihan mukavan kokonaisuuden. Jälkiruuat sen sijaan olivat todella ihania, etenkin tuo kuvassa (alla) oleva suklaakakku, joka sisälsi turrónia, espanjalaista makeista, joka oli ihan mielenkiintoinen elämys. Puolitin kakkupalan työkaverini kanssa. Toisena jälkiruokana jaoimme espanjalaisen paahtovanukkaan, joka oli kyllä hyvä, mutta sen verran makea, että se meiltä jäi osittain syömättä, vaikkei annos suuri ollutkaan.

 

Saludista jatkoimme kylläisinä Tivoliin, jossa esiintyi Sami Hedberg ja jokunen muu suomalainen stand-up koomikko, joiden nimiä en muista, enkä kyllä ole siitä kovinkaan pahoillani, sillä sen verran surkeita olivat. Ilmeisesti tarkoitus oli, että ihmiset olisivat n. klo 21 alkavalla keikalla jo sen verran päissään, että nauraisivat aivan kaikelle ja näinhän se suurimmaksi osaksi näytti menevänkin. Minä ja selvinpäin matkassa ollut työkaverini ihmettelimme, että miten ihmeessä tämä materiaali jaksaa jotakuta huvittaa. Muistin siinä samalla, miksi en katso suomalaisia tv-ohjelmia tai elokuvia - aihepiirit tuntuvat pyörivän vallan saman kolmen teeman ympärillä: 1. seksi ja siihen liittyvät alapääjutut, 2. ylenpalttinen kiroilu, 3. muistelut siitä, miten ollaan oltu niiiiin kännissä. Hienoa. Haluaisin samalla myös tietää, miten ihmeessä 20 minuuttia beatboxausta voidaan laskea stand-up komiikaksi? Ugh. Onneksi Sami Hedberg sentään sai irrotettua muutamat hymyt, hymähdykset ja naurahduksetkin. Herra olisi varmasti ollut hauskempi, jos olisin paikaltani onnistunut jopa hänet näkemään, sillä pelkkä kuuntelu jätti vielä melko kylmäksi. Se ero hänellä ja näillä muilla vesseleillä kuitenkin oli, että hänen materiaalinsa ei tuntunut väkisin väänneltyltä ja siitä pystyi löytämään tuttuja ja hauskoja elementtejä - kiitos siis siitä!

Lauantai meni aikalailla rauhallisissa tunnelmissa. Käväisin Miken kanssa Musti & Mirrissä, missä oli vierailemassa muutamia rotukissoja - ragdoll, persialainen ja kaksi exoticia (jotka ovat kuin lyhytkarvaisia persialaisia). Silittelimme kissoja ja juttelimme (tai lähinnä minä juttelin) niiden omistajan kanssa. Olen aktiivisesti silitellyt kaikki vastaantulevat kissat viimeaikoina yrittäessäni selvittää saanko niistä jotain allergisia oireita. Yhä vahvemmin alkaa tuntumaan siltä, että Yhdysvalloissa oireeni aiheutuivat asunnon kosteudesta/homeesta, eivätkä kissasta, sillä viimeisimmistä kissakohtaamisista en ole saanut mitään oireita. Mike kun hinkuu meille koiran kaveriksi kissaa, kun on aina tottunut niitä omistamaan. Toisen koiran ottaisin heti, mutta Milo ei todennäköisesti "vanhoilla päivillään" enää innostuisi reviirinsä jakamisesta toisen koiran kanssa, joten se haave on todennäköisesti nyt unohdettu, ainakin tältä erää. Parta-agamasta olemme puhuneet jo pitkään ja sellainen olisikin meille erittäin tervetullut - mutta kallis hankintahan se on terraarioineen kaikkineen. 

Musti & Mirrissä teimme myös pienen lahjoituksen Pesu ry:n keräykseen, jossa haettiin tarvikkeita ja ruokaa koirille, kissoille ja kaneille. Lahjoitusmielellä kun olin, niin halusin vielä lahjoittaa myös Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle pienen tavaralahjoituksen, kun he Prismassa keräsivät juuri lauantaina. Paljon en nyt voi lahjoittaa mihinkään, ikävä kyllä, koska Mike ei ole vielä napannut uutta työtä tammikuussa päättyvän tilalle. Harmittaa, kun en voi antaa enemmän, mutta kai se kaikki pienikin auttaa. Tuuminkin tuossa juuri, että tänä vuonna olen lahjoittanut/tukenut jo useampaakin hyväntekeväisyystoimintaa. Olen antanut rahaa/tavaralahjoituksen tai ostanut kannatustuotteita seuraavilta tahoilta: Rescueyhdistys Kulkurit (kalenteri & kassi), Punainen Risti (rahaa, useampaankin kertaan), Partio (joulukortteja), Kissojen suojelu Kisu ja nyt Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys Pesu ry, sekä Tampereen ensi- ja turvakoti ry:lle. Erilaisiin keräyksiinkin tulee joskus lahjoiteltua kolikoita, kun niitä on. Haaveissani on, että pystyisin jonain päivänä lahjoittamaan säännöllisesti useampaankin kohteeseen rahaa/tavaroita. On niin mukavaa, kun voi jollain tavalla auttaa, jos on jotain mistä auttaa. Niin monta vuotta olen suurinpiirtein ollut se, joka tarvitsisi niitä lahjoituksia... niinpä, heti kun rahaa on hiemankin, haluan lahjoittaa sitä niille, jotka sitä tarvitsevat.

Nyt muuten kannattaa lahjoittaa tuohon MUSH-keräykseen, jossa olin viime vuonnakin mukana. Siinä ei tarvitse availla oman kukkaron nyörejä ollenkaan, sillä auttamaan pääset helposti Facebook-tykkäämisillä ja jakamisilla, twiiteillä, bloggaamalla tai vaikkapa banneria blogissasi pitämällä. Kannattaa tutustua kampanjaan tarkemminkin tuosta vasemman sivupalkin bannerista!

Sunnuntaina, eli eilen, kävin vielä naapuri-Prismassa, kun olimme unohtaneet lauantaina ostaa mm. kahvikoneeseen kahvia. Samalla matkaan tarttui mukaan kivat (ja edulliset) talvinilkkurit/saappaat, joita nyt sitten voisin pitää sen mekon kanssa JA joissa on vielä kiilakorko JA järkevä pohja, jotta niillä ihan oikeasti jopa voi kävelläkin talvella. Korkoa niissä sitten onkin sen verran, että tänään oudoksesta päkiäni/nilkkani moittivat minua jonkin aikaa kun sain kengät jalasta, mutta enpä noilla maraton-kävelyä ajatellutkaan lähteä harrastamaan. Nyt tarvitsisin vain sitten lisää mekkoja/hameita, joita käyttää noiden kanssa... Tokihan housujakin voi, mutta eivät ne sieltä alta näy... 

Noin muuten viikonloppu meni lähinnä tv:n ja tietokoneen äärellä, koiran kanssa puuhastellen (esim. koirapuistossa tuli vietettyä joku 2h) ja glögiä nauttien. Tänään tulinkin kotiin aikaisemmin, koska Milo oli voinut koko aamupäivän ja iltapäivän huonosti ja Mike oli lähdössä iltaan töihin. Onneksi tulin, sillä Milo pyysikin melkein heti ulos, vaikka oli Miken kanssa juuri käynyt. Sain kuitenkin työni tehtyä loppuun samalla kun keittelin Milolle riisiä...

Nyt aion ottaa ja rentoutua hetken, sillä olen vähän lupaillut alustavasti paistavani illalla vielä joulutorttuja glögin kaveriksi... olisi tämän joulun ensimmäiset tortut tuloillaan!

PS. Muistakaahan osallistua blogiarvontaan - ja kertokaa ihmeessä siitä muillekin!

2 kommenttia:

  1. Onpa virkistävää huomata, että joku toinenkin on kyllästynyt suomalaisten ainaiseen "olin niin kännissä"- leveilyyn.

    VastaaPoista