Pikainen arkeenpaluu tapahtui tänä aamuna, kun raahauduin töihin näin 11-päiväisen (viikonloput mukaan lukien) joululomani päätteeksi. Surrealistinen olo noin alkuun, mutta toisaalta olen virkistynyt hieman rutiinien palattua elämääni. Viimeiset 11 päivää meni valehtelematta lähinnä syöden, lepäillen, pelaillen ja tv:tä ja leffoja katsellen. Enkä nyt kyllä jaksa tuntea siitä edes minkäänlaisia oman tunnon tuskia, sillä lepo oli mielestäni hyvin ansaittu!
Pohjanmaalle ajelimme tosiaan aattona joulua viettämään ja palasimme sieltä hyvissä ajoin 26. päivänä, koska Mikellä oli seuraavana päivänä työt. Keli menosuuntaan oli karmiva, en meinannut illan pimetessä nähdä mitään vesisateen vuoksi. Paluumatkalla sää oli paljon miellyttävämpi. Kitkarenkaat ovatkin tänä talvena olleet muuten ihan loistava valinta (tai sattuma, koska ostin auton kitkarenkaineen), sillä kun keliolosuhteet ovat vaihtelevat ja lähinnä märät, ei nastoista juuri olisi ollut riemua.
Joulua oli todella outoa viettää ensimmäistä kertaa ilman isää, ihan vaan kolmistaan (+ koira). Tunnelma oli paikoitellen haikea, etenkin hautausmaalla käydessä. Isällä olisi vielä ollut 74. syntymäpäiväkin aaton aattona, mikä teki joulusta entistä raskaampaa. En jaksanut edes laittaa kuusta, ennen kuin vasta aattona ennen Pohjanmaalle lähtöä. Jotenkin se joulun tunnelma vaan on puuttunut... Äidin luona oli todella kaunista ja jouluista (kuva vasemmalla), mutta ilman isää mikään ei ollut "niin kuin pitäisi".
Lahjojakin tuli enemmän kuin olisin arvannut - etenkin kun siskojenkin kanssa sovittiin, ettei mitään osteta. Paketeista paljastui kuitenkin paljon hyödyllistä tavaraa, kuten 2 paria kaipailemiani (itsetehtyjä) villasukkia, tavallisia sukkia, Iittalan Taika-sarjan astioita, suklaata ja kaikenlaista pientä sisustustavaraa. Mukavia juttuja!
Isää muistamassa uurnalehdossa Törnävän kirkon kupeessa.
Paluu arkeen ei alkanut tänään aivan toivotulla tavalla. Vaikka menin sänkyyn jo ennen klo 23 (harvinaista) ja sammutin valotkin vain hieman yli yhdentoista, en saanut nukuttua oikein ollenkaan. Hyörin ja pyörin ja stressasin, välillä nukahtaen hetkeksi. Välillä oli kylmä, välillä kuuma ja yleisesti ottaen kaikki oli huonosti! Taisin nukahtaa kunnolla vasta paria tuntia ennen kellon soittoa...
Töissä hautauduin heti kaikenlaisten hommien alle, mutta onneksi tilanne ei ollut laisinkaan niin paha, kuin mitä olin alunperin pelännyt! Huomennakin on luvassa paljon kiirettä, mutta sitten onkin taas vapaapäivä, joten ei tässä mitään. Omituista, että vuosi on jo lopussa!
Kello on puoli kahdeksan ja olen suoriutunut tästä arkeen paluusta mielestäni hyvin. Töiden lisäksi olen piipahtanut kaupassa ja postissa (Kangasalla, koska sinne on miljoona kertaa helpompi päästä kuin omaan "lähipostiini", joka sattuu olemaan Tampereen pääposti), ulkoiluttanut ja ruokkinut koiran (sekä leikittänyt), imuroinut koko talon, käynyt suihkussa ja tehnyt ruokaa! Tämä on harvinaista... Nyt aionkin mennä nauttimaan hyvin ansaitusta spaghetistani!
Hyvää uutta vuotta!
VastaaPoista