perjantai 8. marraskuuta 2013

Amerikkalainen kauneus

Tiesittekö, että mieheni sukulaistyttö, Anna Piscitello oli vuoden 2006 Miss Wisconsin USA? Hän kilpaili myös Miss America-tittelistä, sitä kuitenkaan voittamatta. Anna kävi myös samaa koulua kuin Mike, Arrowhead Highschool -lukiota. Mike ja Anna eivät koskaan kuitenkaan ole sen läheisimmissä väleissä olleet, mutta toki koko suku on ollut ylpeä Annan menestyksestä kauneuskilpailuissa.

Anna on ehkä amerikkalaisittain epätyypillinen missi. Hän on vain 160 cm pitkä ja hyvin italialaisen näköinen ja melko kurvikas.

Kuvat Model Mayhemin kautta

Itse miellän amerikkalaisen kauneusihanteen mukaisen naisen lähinnä seuraavien missikandidaattien tyyppiseksi vaaleaksi ja melko vahvasti meikatuksi kaunottareksi:

Miss Arkansas Hannah Billingsley

Miss Florida Michelle Aguirre

Vaikka vierailuni Yhdysvalloissa kohdistuivatkin sinänsä melko mitäänsanomattomaan Wisconsinin osavaltioon, joka on tunnettu lähinnä oluestaan ja juustostaan kauneustrendien sijaan, huomasin siellä, että suurin osa nuorista naisista (ja miksei vähän vanhemmistakin) ainakin raidoitti hiuksensa vaaleiksi, jos ei ihan kokonaan blondannut. Kampaamossa naiset ihmettelivät, miten minulla on niin hyvännäköinen iho ja hämmästyivät, kun kerroin vältteleväni aurinkoa. He itse viihtyivät parhaiten solariumissa - ja tekorusketus sai heidät näyttämään ikäistään vanhemmilta. Itse puolestani hämmästelin jatkuvasti sitä, miten kaikilla voikaan olla niin uskomattoman valkoiset hampaat, mutta pianhan se selvisi, että Amerikassa hampaat ovat ehkä yksi kauneuden suurimmista kulmakivistä. Vaikka ihminen näyttäisi muuten millaiselta tahansa, ovat suorat, valkoiset hampaat suorastaan elinehto.

Yhdysvalloissa kaikki on suurempaa. Kuten myös naisten hiukset. Minulla ei viime vierailullani ollut läheskään niin pitkät hiukset kuin nyt, mutta minulta kyseltiin muutamaankin kertaan, onko minulla jonkinlaisia hiuslisäkkeitä - ja hämmästys oli jälleen suuri, kun vastasin kieltävästi. Punaiset hiukset olivat myös (ainakin Wisconinissa) suuren ihmetyksen aihe. Ensimmäistä kertaa kampaajalla käydessäni kampaaja kysyikin moneen kertaan, että olenko nyt aivan varma, että haluan, että hän värjää hiukseni sillä paloauton punaisella, minkä sävykartasta valitsin.

Tuntuu siltä, että Yhdysvalloista virtaa kauneustrendejä ja -ihanteita Suomeen yhä kiihtyvällä tahdilla. Täälläkin erilaiset rusketusmenetelmät saavuttavat vuosi vuodelta enemmän suosiota, mistä kertoo jo se, että joka vuosi markkinoille putkahtaa uusia tuotteita, joilla tuota kullanruskeaa ihoa voisi paremmin tavoitella. Suomessakin kaikki alkaa olla suurempaa. Melkein tuntuu jo, että joka toisella on vähintään rakennekynnet, tai ripsien pidennys. Hiusten pidennykset ovat olleet arkipäivää jo vuosia. Luonnollinen kauneus kuulostaa hyvältä teoriassa, mutta käytännössä luonnollisenkin kauneuden saavuttaminen tuntuu useimmilta meistä vaativan aika mittavaa kosmetiikka-arsenaalia.

Millaisena te miellätte amerikkalaisen naisen tai amerikkalaisen kauneuden? Entä suomalaisen? Ovatko nuo kauneusihanteet lähentyneet toisiaan? Kaunistaudummeko me itsemme takia, vai siksi, että näyttäisimme paremmalta muiden silmissä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti